torstai 30. huhtikuuta 2015

Otsikoton

Ah eikö se vappu ole merkki siitä alkavasta kesäsätä? Kerrankin ilma ainakin näyttää siltä, joten mikä olisikaan parempi tapa odottaa hiusten kuivumista, kuin selailla netissä kaikkea mahdollista kesään liittyvää. Erityisesti vielä festareihin liittyvää, sillä kyllä, tässä tulee tänä kesänä vihdoin ja viimein menetettyä se festari-neitsyys ihan kunnolla. Ruissiin lähdetään ja telttailemaan oikein. Täytyyhän se nyt täysillä kokea, kun monta vuotta on odotettu ja ne tässä ovat vierähtäneet ohitse. Iidan kanssa teltta jaetaan, mutta sinne on kyllä toooosi paljon kaikkia tuttuja lähdössä. Jotenkin ei millään jaksaisi odottaa, mutta silti on niin jees, että on jotain mitä odottaa. Luulin nimittäin aluksi että tästä kesästä tulee oikeasti sellainen vähän "tylsä" kesä. Huh, onneksi ei sentään!

festaricollage
//1/2/3/4/5/6/7/8/9/10/11//

Noita golden tatuointeja olen ihastellut ympäri somea ja varmasti muutkaan eivät ole voineet olla niitä huomaamatta. Niitä on siis kesäksi kyllä pakko hommata ja onneksi aikamonesta paikasta ne voi bongata. Luulin ensiksi, että niitä ei oikein mistään saa, mutta kyllähän niitä saa! Ainoa tietenkin se, että varmaankaan en saa niitä laitettua yhtä hienosti kuin esim. instagramissa olevilla on. Tunari kun olen...

Itse pistin kyllä kaiken tuosta ostoskoriin, paitsi nuo mustat converset, sillä sellaiset jo omistan. Katsotaan koska sitten itsekuri pettää ja painan sitä osta-nappia. Nyt kun tässä olen kovasti uhkaillut säätäväni, niin aika heikolta kyllä näyttää. Pitäisi vain lukita itsensä neljänseinän sisälle pakko paitaan, ei taida näin niikun rehellisesti sanottuna olevan mitään muuta vaihtoehtoa. Kesä on tosin tuloillaan ja no niin... Kesän jälkeen voi minulta varmasti tulla kysymään Miten meni noin niinkuin omasta mielestä? Jos siis säätämisestä puhutaan. Mutta jottei ihan lähde taas tämäkin postaus lapasesta, niin taidanpa tästä alkaa valmistautua vapun viettoon. Hyvää vappua kaikille ja välittäkää toisistanne!

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Mitä jos...

Tässä siis tämä Mitä jos... postaus. Ehkä ei mikään hirveen tunnettu idea ja varmasti jokainen sen tulkitkoon omalla tavallaan. Itse ainakin ladon asioita joita olisin voinut elämässäni valita toisin (koska olen sisäisesti ainainen jossittelija) sekä sitten sellaisia asioita, jotka vähän vilkkaammalla mielikuvituksella voisi tapahtua ja miten minä niihin reagoisin. Toivottavasti tämä avaa sitten teille minua ihmisenä, minulla ainakin oli hauskaa tätä tehdessä ja sain sitä "tykkäämääni" jossittelua sitten tehdä ihan sallitusti.


...minulla olisi blondit hiukset? No ainakin olisin todella erilaisen näköinen. Ja olenhan sitä niinkuin ihan aikuisten oikeasti miettinyt, mutta ei, hirveä rasite olisi hiuksille. Itsenikin tuntien niin todennäköisesti viikon jälkeen olisin jo aivan kyllästynyt, mutta niitä ei sitten niin nopeasti vain takaisin muutetakkaan. Tosin eihän sitä itseasiassa ikinä voi tietää!

...osaisin laulaa? Ainakaan ei sillon ihmisten tarvitsisi kärsiä, kun laulan. Sillä minä laulan varsinkin autossa, vaikka ääni ei todellakaan ole kuunneltavaa. En kyllä uskoisi että lähtisin minnekään idolseihin sun muihin mukaan, enemmänkin vain säästyisivät muiden korvat.

...keräisin vain tärkeimmät tavarat kasaan ja lähtisin maailmalle? Minulla on itseasiassa kaksi puolta. On se täysin järjetön hullu puoli, joka ei osaa vain ajatella realistisesti. Eli siis se haaveilija puoli. Sitten minussa on se ärsyttävän realistinen puoli, joka estää sponttaaniuttani. Nimittäin olen noin 99% varma, että jos tuo ensimmäinen puoli olisi hivenen isompi, olisin tämän tehnyt lukiosta valmistuttua. Nyt kuitenkin reaalistisuus painaa päälle ja kaikki mikä nyt ylipäätänsä Helsingissä pitää minut kiinni.

...menettäisin puhekyvyn? Osa varmasti kiittäisi. Saan nimittäin kuulla siitä kuinka puhun ja kuinka kova ääni minulla on. Tosin olen kyllä niin paljon rauhoittunut siitä, mitä olen nuorempana ollut. Nyt ei kyllä enää kuule sanaa "papupata". Kuitenkin aika kova pala olisi varmasti, mutta pystyisin asian kanssa elämään. Sokeutuminen olisi sitten aivan toinen asia, sitä en tiedä kestäisinkö yhtä hyvin.

...isä olisi ottannut mahdollisen työtarjouksen vastaan ja olisimme muuttaneet Kanadaan? Tämä meinasi tapahtua siinä 6-luokan aikana, eikä tästä varmasti itseasiassa taida oikein kukaan muu kuin perheemme tietää. Tämä asia heitettiin joskus ruokapöydässä ilmaan, mutta vanhemmat totesivat hyvin pian, ettei se ole hyvä vaihtoehto perheemme kannalta. Kuitenkin olisihan se aika tavallaan hienoa ollut, muuttaa kokonaan toiseen maahan. Ensinnäkin puhuisin paaaaljon paremmin varmasti englantia. Mutta sitten taas, en varmastikaan olisi jatkanut voimistelemista, enkä olisi siten tavannut parhaimpia ystäviä. Tällä taas päästään siihen, että kaikella on tarkoituksensa.

...äiti olisi puhunut meille ruotsia pienestä lähtien? Tästä olen katkera. Tai en nyt enää niin katkera,  mutta hei, olisihan se minun opiskeluja helpottanut. Ja muutenkin kyllä nykyään kielten osaamisella on aika iso paino melkeinpä kaikessa. Kuitenkin ymmärrän äitini päätöstä olla puhumatta ruotsia, mutta olisihan se ihan hienoa ollut, jos näin olisi ollut. Ainakin olisi niistä ylppäreistä saanut paremman arvosanan...


...en olisi opiskellut lukiossa, vaan olisin valinnut amiksen? Taas asia, jonka vaiheilla olin ja pohdin. Lukioon silti kallistuin, mutta ei se amikseen meno kaukana ollut. Ainoa mikä minua siinä esti oli se, etten oikein ollut varma, mitä halusin tehdä. Lukio oli siis sellainen pysähdys paikka ikäänkuin. Ja no, en voi sanoa tietäväni vieläkään yhtään sen paremmin. Kuitenkin näin jälkiviisaana voisin sanoa, että olisin kyllä voinut sinne amikseen mennä. Tosin tietenkin olisi jäänyt ihanat ihmiset tapaamatta, mutta jos sitä ei ajattele niin muuten amis olisi ollut se oikea vaihtoehto. Jälkiviisaus on paras viisaus...

...en olisi hakenut Mäkelänrinteen lukioon? Ensinnäkään en olisi ollut niin motivoitunut treenaamiseen. Tosin olisin ehkä ollut motivoituneempi opiskeluun. Tätä epäilen kyllä suuresti. Joten siis en olisi ollut yhtä motivoitunu. Ainakin mitä muilta kuulin, niin oli vaikeuksia saada leireille ja kisoihin lupia. Kyllähän se sitä motivaatiota syö. Iso osa on kuitenkin kaikki ihmiset keihin tutustuin ja se kuinka Märskyssä on vain oltava tarpeeksi varma itsestään pärjätäkseen siellä. Kyllä sellainen kasvattaa. Kyseessä kuitenkin oli iso koulu jonne oli helppo hukkua. Ja sitä minä halusinkin, hukkua sinne ja olla sellainen neutraali. Siinä onnistuinkin ja olen vain jotenkin niin iloinen siitä. Vaikea varmasti ymmärtää, mutta en kestä draamaa, en kestä sitä että ollaan juorujen kohteena ja en vain kestä sitä kun bussissa näkee sellaisen puoli tutun ja sitten miettii että meneekö viereen istumaan. Minä en nimittäin ikinä mene. Tuttujen kanssa joo, se on ihan jees, mutta puoli tuttujen kanssa hell no! Iso koulu poisti tämän kokonaan ja kiitos siitä. Eli näin jaarittelujen jälkeen, jos en olisi hakenut Märskyyn olisin todennäköisesti hakenut tavalliseen lukioon (tai ehkä ehkä amikseen) ja voimistelun suhteen olisi ollut paljon isompaa tasapainottelua. Joten urheilun kanssa eläminen olisi muuttunut varmasti kaikista eniten.

...olisin lähtenyt vaihtoon? Oi, oi. Vähän jäi kaivelemaan tuo etten lähtenyt. Ei niin että olisin suunnitellut edes minne lähtisin, mutta kyllä se kutkutti. Kuitenkin se lukion toka vuosi tuli niin nopeasti ja sitten olikin jo kaverit vaihdossa ja itse istuskelin sohvilla. Eli jos olisin lähtenyt vaihtoon, olisin lähtenyt Australiaan ja olisin voimistelun lopettanut siihen. Palattuani olisin ollut todennäköisesti hyvin hämilläni, sillä totun ulkomaihin aina niin nopeasti, mutta takaisin tullessa kotiin tottuminen vie aina hirveästi aikaa. Niin tuo melkein vuoden poissaoleminen olisi varmasti saanut minut sekaisin.

...en olisi pienenä lopettanut voimistelua? No minusta ei varmaan olisi tullut sellaista pallo lasta. Plus kyllähän se fakta on, että parempi minusta olisi tullut, vaikka en koskaan lahjakas ollutkaan. Kuitenkin tosin ihan pienestä pitäen olen ollut jumppailemassa, että jos silloin 5-6 vuotiaana olisin vain jatkanut, niin kuka tietää. Itse uskoisin, että minusta olisi voinut jopa tulla jotain. Mahdollista toiveajattelua, mutta sehän tässä jossittelussa parasta onkin!

...minulla olisi ollut parempi tuuri? Tuurilla tarkoitan sitä, etten olisi loukkaantunut yhtäusein ja olisin ollut hyvässä valmennuksessa pienestä asti. Välillä nimittäin osui niitä "ei minulle sopivia" valmentajia, joilla on todella iso merkitys varmasti ollut. Siksi jotenkin itse pyrin olemaan paras mahdollinen mitä pystyn olemaan ja yritän koko ajan oppia. En nimittäin itse halua että joku kokisi minun olevan heille epäsopiva. Tuohon loukkaantumiseen vielä, että varsinkin silloin kun TeamGymiin siirryin niin alkoi paikat olla jo niin rikki, ettei sitä taidettu olla ehjänä ollenkaan. Viikon tai pari ehkä maksimissaan. Joten kivun kanssa treenattiin monta vuotta. Kyllähän se syö ja vaatii henkisesti niin paljon. Olisihan se ihan kiva ollut olla ehjänä ja olisi näin voinut ihan oikeasti keskittyä kaikkeen muuhun kun loukkaantumiseen ja kipuun.

...olisimme päässeet JPM-kilpailuihin? 2011 syksyllä haimme JPM-kilpailuihin ja viimeisissä kilpailuissa meidät karsittiin. Olihan se kova pala ja varmasti moni meistä on meittinyt mitä jos niin olisikin käynyt. Ainakin oltaisiin oltu kokemus rikkaanpana ja iso kokemus. En tiedä oltaisiinko jatkettu joukkueena pidempää yhdessä. Veikkaisin että olisimme. Tosin minun tuurillani olisin loukkaantunut juuri ennen kisoja ja en olisi päässyt kisaamaan.


...minulla olisi vain 24tuntia aikaa elää? En ainakaan kertoisi sitä kenellekään. Menisivät 24 tuntia aivan vain surkutteluun tai no oletan nyt näin itsekkäästi että minua jäätäisiin kaipaamaan. Mutta hmm... 24 tuntia on kuitenkin aika vähän. Siinä ei oikein ehdi maatakaan vaihtaa, joten jotain olisi keksittävä täällä Suomen maalla ja jos oikein tehokkaita ollaan niin Helsingissä. No ainakin söisin lempparia, eli sushia, ostaisin Arnoldsista donitsin. Ylläri että minulla ensimmäisenä vain ruoat mielessä. Antaisin anteeksi asioita, sillä en haluaisi kenenkään muistella mitään pahalla. Ja no tylsä ja jäinen kun olen, niin viettäisin aikaa niiden rakkaimpien kanssa. Eläisin sellaista huoletonta elämää, kävisin Lintsillä jossain laitteessa varmaankin myös. Tekisin kaikkeni, että minusta jäisi hyvä muisto niille, jotka sen antaisisivat.

...voittaisin lotossa? Jälleen kerran jättäisin tämän kertomatta, tai ehkä Inksulle kertoisin. Ja pistäisin osan säästöön ja hommaisin meille oman treeni salin. Lähtisin käymään ulkomailla, jossain lämpimässä vähän täniä ottamassa. Mutta ennen kaikkea olisin varmasti vähemmän stressaantunut. Niin ja ostaisin RayBanit.

...saisin olla joku muu yhden päivän ajan, kuka olisin? Lapsi. Ei sillä yksityiskohtaisesti että kuka, mutta lapsi. Siis sellainen tarhalapsi. Kun suurin huoli oli se, onko varmasti pehmolelu mukana. Kyllä, kaipaan huoletonta elämää ilman stressiä, draamaa, ihmissuhde ongelmia, opiskelun paineita ja ah, lista voisi vielä jatkua kuuhun asti.

...kuulisin ihmisten ajatuksia? Varmasti aluksi nauttisin tästä, sillä tarkkailen aika paljon ja yritän lukea ihmisiä. Epäonnistun siinä kuitenkin, sillä eihän ajatuksia voi täydellisesti lukea. Kuitenkin pidemmän päälle varmasti sekoaisin, sillä en nyt loppujen lopuksi halua kaikkea tietää mitä toisten päässä liikkuu. Siitä tulisi varmasti myös hirveä pakko miele, toisten ajatuksien lukemisesta. Ja onhan se eräänlainen yksityisyydenkin loukkaus, joten jos tällainen tilaisuus minulle joskus tulee, niin taidanpa jättää silti väliin, vaikka houkuttaisikin. Löytyy nimittäin muutama pää, joiden sisälle olisi ihan kivan virkistävää päästä piipahtamaan...

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Taisi vahingossa tulla "Pauliinan pelot" postaus

Siis voin näin vilpittömästi käsi sydämellä sanoa, että väsymys on hyvin suuri. Siis todella suuri. Ja niin että ei kenellekään jää epäselväksi, niin olen väsynyt. Ymmärretty? Loistavaa, voimme siis jatkaa kuulumisilla.

Lauantaina heräsin aikaisin ja vaikka ei niitä tunteja nyt sitä 8 tuntiaa enempää unta takana ollutkaan, niin olo oli kyllä ihan hyperissä. Syynä kuumotus tulevasta Jyväskylä ajoreissusta. Koska jokainen, siis jokainen joka vähänkään tuntee minut ymmärtää varmasti yhtälön minä+auto=jumalan haltuun. Inksun sanoja lainaten: "ei Pauliina nyt niin huono kuski ees oo.", kuvastaa varmasti tuota. Mutta hei, omaksi hyväksi puolustukseksi voin sanoa, ettei siellä auton ratin takana ole montaa kertaa päässyt istumaan, silti elossa ollaan joka kerta selvitty ja naarmuitta. Ja niin kävi myös tälläkin kertaa, 8h ajourakasta selvittiin ehjinä ja toivottavasti matkustajat traumatisoitumattomina.

Kisat veivät tuon autoilun lisäksi kyllä kanssa ison kakun tuosta päivästä. Ja aika tuskaa se oli sen jännityksen lisäksi, kun tuntui siltä että saunassa oltiin. Ei siis minulle tai Inksulle tuskaa, vaan tytöille, mutta siinä sitten heitä muistuteltiin juomaan ja pistettiin ulos pika tuuletuksiin.

Untitled
//kuva kaapattu @teamgymplatium//

Hopeaa tulikin sitten kotiin vietäväksi saunan lämmöstä ja toisella puolella soivasta telinevoimistelijoiden permantomusiikeista huolimatta. Tuntui kyllä niin pitkältä päivältä, kaikki se ajaminen ensiksi ja sitten kilpailut. Ja minä kun en tuosta lämpimästä pidä yhtään, ellei se ole sitten niin että voin hillua bikinit päällä. Muuten se on ehdoton ei, ei.

Ah, mutta mikä siellä olikaan sitten Hipposhallin vieressä? No ai p**kele TIVOLI! Mikä olikaan sitten paras kisan päätös, kun lähteä joukkueen kanssa siellä käymään. Ja tietenkin oli pakko mennä sellaiseen laitteeseen jossa pyöritään ja mennään pää alaspäin. Pahinta varmaan oli kuitenkin se, että kun siinä pyörittiin ja hyörittiin, niin olla nauramatta kaikkien ilmeille. Siis varmasti oma ilmeeni olisi ollut aivan yhtä kaamea ja naurettava, mutta lähinnä siinä vaiheessa keskityin siihen, etten vain oksenna. Ei niin että minua olisi oksettanut, mutta kun näin että yhdelle oli tulossa pahaolo, niin oksennusfobioisen eihän sitä sitten saanut enää päästä pois.

Untitled

Ja tästä päästäänkin sitten seuraavaan osioon aiheena "Pauliinan pelot", joka näyttää vahingossa olevan tämän postauksen teema. Nimittäin kummitusjunat. Joo, joo tiedän, ihan naurettavaa, siis ne on niin huonoja ettei mitään rajaa. Mutta silti traumatisoituneena en vain voi olla siellä silmät auki. En vain voi. Yritän, mutta sitten tuleekin että mitä jos onkin kamalaa ja laitan silmät kiinni. Joten ei varmaan tule yllätyksenä, että kummitusjunassa sitten käytiin. Eikä ollut mikään lintsin liibalaaba juna, vaan ihan oikeasti siellä ihmiset kilju! Ja minä sitten koko höskän vedin täysin silmät kiinni hautautuneena Inksun syliin.

Untitled
//kuva otettu juuri tuosta videosta, siksi vähän sumea//

Ai että meitä sitten odottikin siellä nauravat tytöt ja tosiaan olivat videonkin kuvanneet. Ehkä paras video taas pitkään aikaan! Tosin se on sellainen video, että me nauramme sitä katsoessa, mutta olen noin 99% varma, ettei se ole muista yhtä viihdyttävä. Jätän sen siis suosiolla lisäämättä tänne. Ihan vain sen, että voin pitää edes muutaman prosentin imagoa vielä yllä, jos sellaista enää edes on.

Ensi viikolla onkin vappu ja minun syntymäpäivät. Kaikki on täysin auki ja tuntuu jotenkin, että eihän ne vielä ole. Mutta kun ovat! Tulen myös olemaan hautautuneempi kirjoihin, sillä päivät vain valuu kuin hiekka sormista. Joten viimeistään palaillaan vappuhulinoiden jälkeen, mutta veikkaan että aikaisemmin, sillä lukeminen saa minut vain ihan hulluuden partaalle.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Perjantaina "parhaat" palat

Vähän perjantai fiilistelyjä. Tänään siis tuli vietettyä vapaapäivää, sillä huomenna onkin startti kohti Jyväskylää kilpailuihin. Toinen kauden kilpailu tulossa, joten ihan hyvä että tänään sai vähän levähtää. Otinkin ihan jo aamusta (okei ketä minä oikein huijaan, oli kello siinä vaiheessa jo lähentymässä 12...) niskasta kiinni, huoneen siivous ja lakanoiden vaihto. Siis minä vihaan siivoamista. Vihaan, vihaan, vihaan, vihaan. Ja vielä kerran vihaan. Ihailen todellakin niitä ihmisiä jotka siivoamisesta nauttii ja tekevät sitä. Niin ja tietenkin mikä tärkeintä, osaavat pitää paikat myös siisteinä. Minulle, täysi mahdottomuus.

Siinä siivouksen alkumetreillä Iida kuitenkin laittoi viestiä, että jospa kerkiäisin hänen kanssaan keskustaan. No mikäs siinä, siivoukseen vaan vauhtia musan tahdissa, pika suihku ja menossa oltiin jo. Aurinko paistoi ihanasti kun lähdin kotoa ja hetken mietin, että oliko huopanen huivi vähän liikaa. Keskustaan päästyä totesin, että hell no, täällähän tulee vielä kylmä! Hehkutettu on tosin tuota ensi viikon +20 astetta, joten peukut on ainakin minulla kohti taivaita että ne lukemat saataisiin.

Untitled

Ensiksi oltiin siis jonnekin terassille menossa, mutta ilma ei enää ollut niin kutsuva, joten Factoryn salaateille. Eipä ollut huono vaihtoehto todellakaan, kun tuo vegaani-hirmu sai kanssa itselleen vaikka mitä. Ei kyllä ole heidän salaateistaan mitään valittamista, ovat niin täyttäviäkin, että näille kahdelle ahmatille tuli vatsatkin siinä täyteen. Ja tulihan siinä samassa vähän kesääkin suunniteltua, puhuttua minun syndeistä (jotka on muuten pian, ei herran jestas kun näitä vuosia vain kertyy t. ikäkriisi) ja tottakai sitten siitä rakkaasta lajista.

24.4.2015
24.4.2015a
 //Farkut:BikBok/Toppi:BikBok/Jakku:Gina Tricot/Aurinkolasti:Nelly/Kello:Marc by Marc Jacobs/Nahkalaukku:saatu Ruotsista//

Aurinkolasit on kyllä päässeet onneksi päätä koristamaan joka päivä. Varsinkin nuo Nellystä tilaamani lasit on kyllä ollu ihan lempparit. Vähän ehkä tosin tylsät mutta muuten pidän niistä ja varsinkin siksi, sillä eivät tartu hiuksiin. Jokin ongelma on minun hiuksillani sekäa aurinkolaseilla, eivät oikein meinaa millään tulla keskeenään toimeen. Ehkä tässä joku päivä se heidän kahden välinen viha muuttuu rakkaudeksi. Tähän mennessä on kyllä aurinkolasit vieneet tässä taistelussa voiton. Vielä olisi muutamat lasit jotka haluisin, eli varmaankin tässä ennen kesää alkaa sellainen kunnon metsästys. Minä kun saan niitä päähänpinttymiä ja se on sitten menoa se. Ainakin siihen asti, kunnes on vain totaalisesti todettava, että ei niitä vain löydy. Mutta siihen asti etsintä jatkuu!

No tuosta kellosta nyt ei varmaan edes tarvitsisi mainita mitään, mutta rakastan sitä kyllä niin paljon! Eli toisin sanoen täysin hintansa arvoinen. Vielä olen vain ollut vähän arka, kun olen tunnettu telomisesta, mutta on kyllä nyt kello päässyt koristamaan aina kun vain siihen on ollut suht turvallinen tilaisuus. Vielä kun löytäisi saman sävysiä koruja tuohon nii avot! Älkää tosin ymmärtäkö väärin. Minua ei haittaa vaikka olisi kultaisia ja hopeisia koruja sekaisin. Kaikessa on nimittäin kyse hallitusta sekasorrosta. Kuitenkin sen tyylisiä, joita tämän kellon kanssa käyttäisin koruja minulla ei vain oikein ole...

Untitled

Tiedän etten voi olla ainoa, joka on tätä mieltä, mutta ihan oikeasti tämä pääsykokeisiin lukeminen on aivan P-E-R-S-E-E-S-T-Ä! En vain voi käsittää miten joku kykenee siihen 12 tuntia päivässä. Minä meinaan siis seota jos vietän kirjan kanssa kahden keskistä aikaa edes sen tunnin putkeen. Keskittymishäiriö? No en tiedä, mutta kyllä taas on pakko todeta, että miksi en voinut aloittaa tarpeeksi aikasin. Nyt nimittäin yritetään kyllä taas vaihteeksi tehdä mahdottomasta mahdollista. Kohta ei varmaan oikeasti ole muuta vaihtoehtoa kun mennä heti yöllä (eli normaaleilla ihmisillä aamulla) kirjastoon istumaan ja lähteä sieltä kun se suljetaan. Tosin näin itseni tuntien epäilen tätä kovasti. Mutta niinhän se on, ettei vain voi luovuttaa ennen kuin on kaikkea yritetty. Jossain vaiheessa on kuitenkin vain todettava, että ei. Se ei alkaa olla jo minun päässäni lähellä, mutta vielä jatketaan.

Huomenna meneekin siis tosiaan päivä Jyväskylässä. Autolla lähdetään ja minä kuskina. Hyvä niin, eipähän tarvii siinä jännitellä kuin sitä omaa ajamista. Tervetuloa kyytiin vaan! No ei, niin kuin Inksu sanoi oltuaan minun kyydissäni: "No elossa ollaan." Totta.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Ja loppuun vähän "logiikkaa"

Koska en todellakaan kuulu niihin ihmisiin, jotka voivat lukea yli 12 tuntia päivässä, ei siis ollut ihme että aamulukujen jälkeen oli viskattava kirjat pois naaman edestä. Joten viesti Inksulle mitä hän duunailee ja ei muuta kuin vaatteiden vaihto ja menoksi. Niin ja olihan tuolla ihanalla auringolla osakin tähän hivenen hankalaan keskittymiseen. Se tunne, kun sälekaihtimet ovat kiinni ja silti se aurinko vain tulvii sisälle. Ja homeiset kirjat siinä edessä. Tuli laitettua Snapchatissakin siitä kuvaa, kun oikein alkoi ärsyttää. Ei lukeminen ole niin paha, kun ulkona sataa räntää ja rakeita, taivaassa hanat auki. Palataanpa itse asiaan...

Aurinko paistoi vielä kun kerrankin 72 oli ajoissa paikalla. Aina olen nykyään myöhässä, mutta ilokseni oli kuski joka osasi ajaa. Niinpä piipahdin Gina Tricotissa odotellessani. Oli muuten täynnä ulkomaalaisia nuoria, taisi olla jollain leirikoulu tai jotain vastaavaa. Ainakin pällistelivät sen oloisesti, etteivät paikallisia olleet ja seisoivat keskellä liukuportaita.

Untitled
//Kaulakoru:Gina Tricot /Neule:H&M /Kello:Marc by Marc Jacobs//

Pari viikkoa sitten olin  onnistunut rikkomaan ristini ketjun, enkä ole vielä sitä ehtinyt viedä korjattavaksi. Joten on tullut totuttua nyt olemaan ilman kaulakorua (joka on muuten ollut kaulassa vuodesta 2009) ja käyttämään vähän niitä muitakin. Silti kaipailen ristiä takaisin kaulaan, joten tässä pakko saada sen korjaus aikaiseksi. Ensi viikkoon taitaa se kyllä mennä...

Untitled

No mihinkäs muualle me mentiinkään Inksun kanssa kuin sushille.  Kyllä sitä taidan melkein kerran viikossa syödä, vähintään.. En vain voi sille mitään että niin hyvää on. Varsinkin tuolla Sushibar+wine on kyllä ihan minun lemppari sushit. Yleensä siellä saa odottaa että pääsee pöytään, joten kun tuonne menee niin ei kiireellä kannata mennä. Nyt kuitenkin päästiin ihan suoraan pöytään ja ruokakin saapui nopeasti. Niin ja me oltiin tietenkin varattu ihan kunnolla aikaa. No mikäs siinä, kyllä se aika saatiin kulumaan siinä rupatellessa. Ja mikä onkaan sushin jälkeen parasta? Leffaan meneminen. Makuunin kautta tietenkin.

Untitled

Fast & Furious 7 oli molempien valinta ja hyvä valinta olikin! Hauskaa, toimintaa ja romantikkaa, kuten minulle sanottiin. Aika osuvasti oli kyllä sanottu, joten pakko se oli tännekin kopioida. Minä en siis tuota sanonut. Jiten vaikka leffa onkin sellainen "poikien" leffa, niin kyllä me ainakin Inksun kanssa ihan mukana oltiin. Itselle tuli kanssa ihan sellainen fiilis, että missäs tuo minun autoni on, jota voin ajaa ilman sitä huolta että se romuttuu. Ei ole vielä näkynyt tosin... ehkä joskus.

Vähän tähän loppuun kerron omasta logiikastani. Mentiin siis Makuuniin ostamaan karkkia. No, sitä sitten ostettiinkin oikein kunnolla, 9e edestä. Mites sitten siellä leffassa? Söin ehkä 10 karkkia, joten kotiin kiikutin jättipussin täynnä karkkia. Miksi? Koska ostan Makuunista karkkia niin, että sitä riittää pitkin viikkoa. Järkeä? Ehei, mutta tämä on ehkä sitten sitä naisenlogiikkaa. Tai sitten vain minun ja Inksun...

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Sekasorto

Tämä viikko on jotenkin ollut yhtä vuoristorataa. Tuntuu aivan siltä, että viikko olisi kestänyt ikuisuuden ja kaikkea mahdollista on sen aikana tullut käytyä läpi. Mutta eipä mitään, tällaisia viikkoja aina välillä saattuu niiden tylsien ja tasapaksujen viikkojen seuraksi. Tosin olisin mieluusti jättänyt asioita väliin, todettava kuitenkin, että elämistähän se vain on. Ja koska selkeästi pää lyö aivan täyttä nollaa kaiken panikoinnin (no en minä nyt oikeasti panikoinut, mutta meinasi unohtua ilmoittaa tytöt kisoihin) jälkeen niin pika katsaus loppu viikkoon. Voin jo heti sanoa että ruoka painotteisena mennään jälleen vaihteeksi.

Untitled

Tiistaina ennen duunia piti meidän mennä Inksun kanssa lukemaan kirjastoon. No ei se nyt ihan niin mennyt, vaan menikin sitten valmennusasioita puidessa. Nälkäisinä mentiinkin Teatteriin salaateille ja ihan niin ihme kuin onkaan, niin se olikin minulla sitten ensimmäinen kerta siellä. Ihme siinä mielessä, että kyllä tulee aivan liian usein syötyä ulkona.

Untitled

 Kaipa se kevät on sieltä nyt ihan aikuisten oikeasti tulossa, kun kukatkin kukkii kauniisti. Ainakin ensiviikoksi oli luvattu sitä +15 joten minulla peukut isosti pystyssä. Ei mitään vaikka suurinosa ajasta tulen varmasti viettämään neljänseinän sisällä jollakin tavalla, mutta onhan se aina kiva katsella sitä aurinkoa ikkunasta ulos...

Untitled

Aivan, näette oikein. Tässä kuvassa komeilevat Temptation Island Suomi alkutekstit sekä mäkkärin euron juusto. Näin tulikin se keskiviikko ilta vietettyä. Oi Inksu, minkä teitkään kun sait minut koukkuun tähän sarjaan? Kamalan rikoksen. Mutta on kyllä pakko sanoa että koukuttava sarja ja hauska! Naurua ainakin minulla riitti, tai sitten se on vain se huono huumorin taju... Ehkä.


...Ja sitten se muu aika onkin mennyt sitten tällaisissa maisemissa. Oi kyllä, epätoivo on iskenyt ja pahasti. Perjantaina olin jo aivan väsynyt henkisesti sekä täysin myyty: ei tästä tule mitään. Ja edelleenkin EPÄtoivo on kyllä paaaljon isompi kuin se toivo. Pakko on vain runnoa päähän. Silti huutelen melkein joka päivä jossain vaiheessa sitä motivaatiota, joka on jonnekki lähtenyt livohkaan. Välillä palaa, välillä katoaa. No eipä tässä taida olla muuta vaihtoehtoa kuin ottaa vain niskasta kiinni ja antaa mennä. Joten älkää siis ihmetelkö jos katoan, todennäköisesti pää löytyy kirjojen välistä.

Untitled

Väitteeni ulkonasyömisestä on nyt joksenkin perusteltu. Luistelijoiden jälkeen piipahdettiin tänään Inksun ja Judan kanssa Johdossa. Salaatit oli se alkuperäinen suunnitelma, mutta pasta vain on se juttu, joten sitä tuli Inksun kanssa otettua. Ja oli muuten hyvää, siis paljon paljon parempaa kuin osasin odottaa. Tosin nälkähän siinä jo oli, että ei ole turhaa sekään sanonta, kun sanotaan että nälkä on se paras mauste. Tai toisien mielestä se on darra. Kukin tyylillään.

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Itku voi muuttua surusta iloksi vajaassa sekunnissa. Tai sitten siinä vaiheessa kun aivot vasta ymmärtää mitä olet kuullut.

Ja nyt päästäänkin sitten tuohon viikonloppuun, joka tuli vietettyä kauden ensimmäisten kisojen merkeissä Joensuussa. Kaupunki alkaakin olla tuttu, tai no siis se keskusta, joten tuttuun paikkaan oltiin menossa.
Lauantaina olikin sitten lähtö ja tällä kertaa jopa ihan inhimilliseen aikaan. Yksin lähdinkin meidän tyttöjen kanssa, kun Inksu oli jo perjantaina Joensuuhun matkannut. Hänellä kun oli siellä tuomarikortin päivitys.
Pakko kyllä sanoa että vaikka sinäänsä matka sujui hyvin, niin on tuo junamatka kyllä ihan liian pitkä. Muutaman kerran meinasin jo hypätä junan ikkunasta ulos. Pääsykokeeseen lukemisesta ei tullut mitään ja ainoa leffa joka koneella oli, niin kesti vain sen vajaan parituntia. Joten tekemisen pulaa oli. Eikä sitä oikein nukkua viitsinyt, mutta silti oli sen verran poikki ettei jutellakaan jaksanut. Ja mikä pahinta, eväät loppui kesken. Sinnitellen siis mentiin.

Untitled

Perille päästiin ehjinä ja sitten olikin kävely kohti hotellia. Inksu siellä vastassa avainkortit kädessä. Kamojen heittäminen huoneeseen, lappujen täyttöä ja pikaisesti katsomaan 5lk:n kilpailua. Sieltä sitten pinkaistiin syömään jonka jälkeen sitten pidettiinkin pieni palaveri joukkueen kanssa meidän huoneessa.

Vähän taustaa niille, jotka eivät välttämättä ole tietoisia. Valmennan siis TeamGymiä parhaan kaverini Inksun kanssa ja meidän tytöt kilpaili nyt uudessa luokassa ensimmäistä kertaa. Joten vaikka aika rautahermoisia ollaan, niin kyllä siinä meitäkin vähän jännitti. Onneksi on se toinen siinä tukemassa koko ajan. Mutta jottei eksytä taas ihan ulapalle niin palataan takaisin.

Kisoihin siis herättiin aikaisin aamulla (6.30 eli noin 4 tuntia aikaisemmin kuin normaalisti heräisin), pistettiin aamupala poskeen, luovutettiin huoneet ja ei muuta kuin kisapaikalle. Siellä sitten olikin hiustenlaitto opertaatiota ja meikkailua. Niin ja tämä oli ensimmäinen kisa vuoteen jossa olin valmentajana, en tuomarina. Oli kyllä sitä sählinkiä ehtinyt tulla ikävä.

Itse kisa sujui hyvin sujakasti. Epäonnistumisia oli muutamia, mutta ei mitään suurta. Ja tärkeintä, niin hyvä fiilis oli kokoajan. Sellainen tsemppifiilis, mikä on minulle melko tärkeää valmentajana. Itsestä pitää osata antaa kaikki peliin, mutta myös kannustaa muita. Eikä ikinä saa luovuttaa. Itseasiassa olen sellainen vähän muutenkin. Joissain asioissa ainakin.

Sitten alkoikin se kauhea palkintojen jako. Jännitti enemmän kuin koko kisan aikana. Pideltiinkin siinä käsistä Inksun kanssa kiinni, kun tytöt olivat loppumarssissa. Ai että ne kädet hikosi! Mahdettiin olla siellä yleisössä näky. Minä taisin jopa kynsiä purra, vaikka enhän minä sellaista edes tee! Mutta jotenkin niin epäilevinä siinä oltiin, pronssia uskottiin hieman toivoa. Ja sitten se pronssi meni sivusuun. No hopeaan oli mahikset, mutta ei sekin meni ohitse. Tytöt oli nähny meidät yleisöstä ja huomanneet ilmeet. Toinen peitteli kasvoja ja toinen pidätti kyyneliä. Oltiin nimittäin aika pettyneitä. Ja sitten sanottiinkin meidän joukkueen nimi. Se reaktio olisi pitänyt jonkun kuvata. Tytöt hypähti onnesta ja osa kiljaisi ilosta. Eivät hekään olleet osanneet odottaa. Siinä sitten juostiin Inksun kanssa alas ja mentiin halaamaan toisiamme. Edelleenkin harmittaa ettei kukaan kuvannut sitä tilannetta. Nämä taas niitä hetkiä kuin se oma tosi-tv ohjelma olisi ihan jees. No ei todellakaan! Ymmärrätte kuitenkin varmaan pointin ja jos ette, niin pahoittelen, paremmin en jotenkin osaa selittää.

Untitled
Untitled
//Joukkueen instagram @teamgymplatium//

Illalla olikin sitten taas se juna kidutus. Tosin nyt se ei ihan niin pahalta tuntunut. Mutta nyt kyllä väsymys painaa. Isän mukaan niitä jännityksen jälkeisiä masennuksia. Tosi kiva. Toivottavasti ei jatku pitkään, sillä virtaa pitäisi olla enemmän kuin kaksospojilla. Älkää edes kysytkö, se vain tuli ensimmäisenä mieleen. Kahden viikon päästä sitten onkin uudestaan kilpailut Jyväskylässä. Toinen cupin osakilpailu. Joten aikalailla valmennusmerkeissä vietellään nämä viimeiset kuukaudet. Varoittelen jo etukäteen, mutta puhelen varmasti muustakin. Ainakin parhaani yritän.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Hengailua LILYn kanssa (Triangl bikinit)

En varmaan ole todellakaan ainoa, joka on kuolannut itsensä kuiviin Triangl-bikineitä katsellessa. Ja kuolaus sai kovaa intoa, kun tuossa pari postausta sitten fiilistelin erilaisia uimapukuja ja bikinejä. Tietenkin oli myös Triangl-bikinit roolissaan ja heidän sivuillaan on tullutkin vieteltyä aikaa vähän ehkä liikaa. Jopa niin liikaa, että sinne lähtikin tiistaina tilaus. Mutta mitä ihmettä, se paketti saapui jo tänään?! Olin henkisesti varautunut pitkään odotteluun, mutta ei herran jestas, kun paketti tuli nopeasti perille! Arvaatte varmaan, että tämä maanantai aamu onkin vietelty bikineissä hengaillen, vaikka ei nyt ulkona todellakaan ole mikään sellainen sää. Sisällä onneksi, ainakin tässä meidän sauna talossa.


Hinta on varmaan sellainen yksi asia, joka estää monia tilaamasta tai ainakin on sellainen pieni hidaste. Kuitenkin tässä itsekin tullut todettua, että faktahan on se, että kyllä nämä perus laadun voittaa. Siis ihan oikeasti on petollista kyllä kun pistää päälle, ovat niin mukavat! Joten ainakin minulla se, että ostan parit biksut joka vuosi, jolloin rahaa menee se vajaa 40e, niin 80e biksut on ehkä silti se parempi vaihtoehto. Näin ainakin itselleni perustelen heheh.... Ei, mutta varmasti moni jakaa tämän ajatuksen.


Mites sitten se koko? Niin... Minulle ainakin tämä oli se isoin kynnys, kun en jotenkin tuosta palauttelusta tykkää ja muutenkin, onhan se kiva saada heti ne oikean kokoiset. Niinpä siinä sitten saikin sen koon kanssa puntaroida. Tuli siinä netistä selattua blogikirjoituksia, joka saattoi tosin olla virhe, sillä halusin vielä enemmän ostaa tällaiset itselleni. Ja ah, ovat kyllä hyvän kokoiset! Napakat, joten aluksi vähän jännitin, mutta sopivat kyllä niin hyvin. Turhaa sitä stressailin.

Ja siis on heidän sivuillaan oleva koko karttakin hyvä! Siellä on erimailleille erilaiset selitykset liittyen kokoihin. Ja ehdoton plussa on tietenkin se, että nämä saa tilattua erikokoisina. Yleensä nimittäin kun bikinejä tilaa, niin sitten sen setin alaosa saattaa olla sopiva, mutta yläosa ei tai toisin päin. Minua itseäni jännitti eniten tuo alaosa eikä yläosa, joka on varmasti monille se suurin miettimisen aihe. Varsinkin tällaisissa biksuissa, missä ei ole säätövaraa. Kuitenkin onneksi olivat sopivat ja nyt vain odotellaan niitä hyviä säitä, että päädee rannalle. Tai vaikka ulkomaille! Ei olisi paha, ei todellakaan.

Kyseessä ei todellakaan ole mikään mainospuhe, mutta näistä ei oikeasti ole mitään pahaa sanottavaa. Tai eiväthän nämä kokeilussa ole vielä olleet... Kuitenkin suosittelen tilaamaan ehdottomasti jos on mietinnässä. Nopeaa, helppoa ja ah niin täydelliset ovat kyllä etten oikein enää muuta keksi sanoa. Harvoin sitä saadaan tällain sanattomaksi...

perjantai 10. huhtikuuta 2015

"Sunglasses, like red lipstick, change everything"

Sitten päästäänkin minun toiseen lemppari juttuun kesässä ja miksi ei ympäri vuodenkin. Eli arskoista on tietenkin kyse! Itsellä on tällä hetkellä neljät joita käytän ja onhan tässä ihan aidot Ray Banitkin olleet metsästyksen kohteena. Vielä en sellaisia ole kotiin kiikuttanut (ja lompakko toistaiseksi kiittää), mutta eiköhän sekin päivä tässä lähiaikoina koita. Vähän minulla on tapana kiintyä asioihin ja sitten en saakkaan niitä mielestäni millään. En siis ennen kuin voin katsella omalla sängyllä niitä. Voi tätä, toivottavasti jollain muullakin on vastaavia ongelmia...? Tai sitten olen vain ainoa tärähtänyt rahan kuluttaja... Toivottavasti en.
 
6.4.2015c 6.4.2015a

Aurinkolasejahan löytyy nykyään vaikka minkälaisia, mutta itselläni on jälleen muutama lemppari malli, jotka ovat jo pidemmän aikaa koristaneet kokoelmaani. Tai no kokoelma ja kokoelma... Vähän on jälleen kollaasimuotoon tullut keräiltyä erihintaisia ja mallisia arskoja, sellaisia jotka itse voisin oikein enemmänkin kuin mielelläni kiikuttaa kotiin asti. Minulla on nimittäin tapana ostaa joka kesän alussa uudet lasit aina sille kesälle. Se ei silti tarkoita ettenkö vanhoja laseja käyttäisi edelleenkin.

//Nelly(79,95e)/Nelly(11,95e)/BikBok(9,95e)//
//Nelly-Ray Ban(219,95e)/Gina Tricot(7,95e)/HM(6,99e)//

  //Nelly-Ray Ban(189,95e)/BikBok(12,95e)/HM(7,99e)//
//Nelly-Ray Ban(219,95e)/Nelly(24,95e)/BikBok(5,95e)//

Kuten bikinien kanssa, olen myös aurinkolasien kanssa alkanut tulla siihen tulokseen, että pitäisi enemmänkin satsata siihen laatuun sen määrän sijasta. Laskeskeltiin esim. Inksun kanssa, että olisi paljon järkevämpää hommata jotkut kunnon lasit, kun aina kiikutella niitä halppislaseja. Taitaisi tulla pidemmän päälle sitä paitsi halvemmaksi. En tiedä. Näin on aina hyvä perustella niitä kalliimpia hankintoja, mutta toisaalta, tottahan se on.
Joka tapauksessa aurinkoisia päiviä odotellaan ja niistä iloitaan. Niinhän se vain on, että aurinkolasit pelastaa päivän kuin päivän sekä asun kuin asun. Jos saisin päättää, kulkisin ne päässä varmaankin koko ajan. Saattaisivat tosin ihmiset ihmetellä kaupoilla, kun yksi pällistelee arskat naamassa. Tai sitten ei.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Hehkutusta, kuulumisia, harmistusta ja ideointia

Tietenkin on nyt pakko tulla hehkuttelemaan ja fiilistelemään tänne bloginkin puolelle asiasta. Nimittäin eilen lähtikin minulle nuo Triangl-biksut tilaukseen ja nyt niitä odotetaan kuin kuuta nousevaa. Pohdinnan jälkeen nimittäin tuli vain todettua, että miksi ei? Niin, miksi ei? Varmaan pahin kysymys, kun on kyse jostain shoppailuasiasta tai ulkomaanmatkasta. Ainakin kun minulta kysyy tuon kammotuksen, niin siinä sitten yleensä mennään jo pää edellä.

Vähän muitakin kuulumisia. Eilen tuli käytyä Kristan kanssa sushilla. Namia! Otettiin puoliksi, niin saatiin enemmän vaihtoehtoja. Tuli myös pohdittua, että millos me sellainen Party Platter hommataan. Tuntuu nimittäin aina, että jää vielä hivenen nälkä, vaikka masu olisikin täynnä. Mutta kun sushi on vain niin hyvää!

Untitled

Tuli myös todettua eilen, ettei rahatilanne ole oikein niin hyvä kuin olisin toivonut. Siispä ensiviikolla alkaakin haaste, jossa kirjaan menot ylös. Saa siinä sitten nähdä sitä rahan käyttöä. Tänne bloginkin puolelle ajattelin kirjata tuon haasteen tulokset sitten ylös. Katsotaan miten siinä sitten käy.

Ja tänään tuli napattua itseä oikein niskasta kiinni ja tein vihdoin yhteishaun. Vähän hakuasiat muuttuneet tässä muutaman viikon aikana, mutta nyt on itsellä hyvä fiilis. Varsinkin kun se on nyt pois alta, niin voi keskittyä kaikkeen muuhun. Onhan se vähän stressannut, että kun tuota hakemista pitkittänyt, niin meneekö se sitten vahingossa kokonaan ohitse. Onneksi ei niin käynyt ja nyt vain pitäisi lukea. Jostain sekin motivaatio on repästävä, mutta kaikki aikanaan.

Sitten vähän sellainen ikävämpi asia. Tuli nimittäin tänään pompittua trampalla ja siinä samassa sitten risti jäi verkon väliin ja naps, ketku katki. Ristikin siinä sitten lensi jonnekkin, mutta onneksi sitten treenien jälkeen etsiskely tuotti tulosta ja risti löytyi. Nyt pitää vain tässä hommata uusi ketju, kun vain kerkiän. Harmitus oli kyllä suuri ja on edelleenkin. Rippi lahjaksi on risti saatu ja siitä lähtien se on kiikutellut kaulalla. Nyt on vain jotenkin todella alaston olo. Mutta silti onni onnettomuudessa, kun risti löytyi.

Ajattelin tässä myös joku päivä kun kerkiän niin toteuttaa Mitä jos... -postauksen. Muutamia ideoita itseltäni löytyy, mutta lisää kaipailisin. Joten jos vain päänupista löytyy mitä ihmeellisempiäkin, niin saa laittaa kommenttia tulemaan! Nyt kipitän keräämään tarvittavat tavarat ja suuntana Liikuntamylly.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Huonoa minussa

Vähän erilaisempi postaus, joka kannattaa osittain lukea huumorilla läpi. Ihan näin vastapainoksi päätin listata huonoja tapojani, kun tuntuu, että yleensä blogeissa tupataan kehumaan itseään ja ehkä luomaan sellainen kiiltokuva-puoli itsestä. Enkä minä näe siinä mitään pahaa, faktahan on se, että kun jotain laittaa itsestään nettiin niin siellähän se pysyy. Mutta ettei taas jäädä vain jaarittelemaan, niin mennäänpä sitten itse asiaan. Eli minun huonot tapani.

Ensimmäisenä nyt tulee mieleen sellainen asia, kuin mustasukkaisuuteni. Se on ehkä vahvin piirre minusta, jota en itsessäni siedä. Olen oppinut sitä kyllä hallitsemaan, mutta välillä tuntuu kuin aivan jokin muu ohjaisi minua. Aivan kuin katsoisin sivusta kuinka joku muu sekoaa täysin. Tuntuu kyllä jotenkin, että se taitaa olla meidän naisten juttu. Kyllä miehetkin mustasukkaisiksi tulee, mutta ehkä osaavat sen vain paremmin piilottaa. Itse ainakin kyllä toivoisin, että en ihan näin paha olisi.


Se kuinka otan kaapista vaatteen ja sitten vaikka en sitä käyttäisikään, niin jää se sitten sohvalle. Ennen minulla oli tuoli johon kaikki vaatteet aina jotenkin kasautui, mutta nykyään on sohva. Ai että olisi kyllä mukavaa olla sellainen siisti, varsinkin silloin kun sitä yhtä paitaa sitten saa etsiä niiden vuorien alta ja ei silti löydy. Turhautuneeksihan siitä vain tulee, mutta ei sille oikein ole tässä viimeisen melkeinpä 21 vuoden aikana saanut aikaiseksi. Ehkä sitä sitten omassa kämpässä vaikka oppisi. Huom ehkä...

Kiireessä minussa pääsee kirjaimellisesti helvetti valloilleen, kun en löydä jotain. Silloin kyllä pahimmat osumat on veljeni tainut saada, kun juoksen kiroten ympäri kotia. Kirosanoja lentelee kyllä silloin enemmän kuin varmaan koskaan ja ei se kiroaminen tosiaan auta, mutta siinä tilanteessa hermot kyllä pettää totaalisesti. Perhe on tähän tosin jo oppinut suhtautumaan ja tietää, että kun minulla on kiire, niin silloin on parasta vain auttaa etsimisessä ja pitää suu kiinni.

Ajattelemattomuus ja sitten vain avaan suun ja sieltä saattaa tulla aivan vääriä asioita väärissä tilanteissa. Esim, vitsien kertominen ihan väärään aikaan ja kaiken lisäksi vielä huonon vitsin. Joo, käyhän niitä varmaan muillekin, mutta aina välillä tulee vajaan sekunnin viiveellä päähän, että ei hitto olisi taas voinut olla vain hiljaa. Mutta ei, pakkohan sitä on aina suunsa avata. Ja sitten sitä kadutaan ja kirotaan pään sisällä. Yritetään paikkailla tilannetta parhaan kyvyn mukaan.

Ja tähän voidaankin sitten vielä liittää se, että vaikka olen kuinka ymmärtäväinen ihminen, sellainen joka jaksaa kuunnella, niin on minun pakko myöntää että välillä osaan myös olla tuomitseva. Teen sitä usein tosin tahattomasti, mutta myönnän, että välillä ilmeeni muuttuu. Saan kyllä kuulla siitä, että älä nyt tuomitse. Usein kyllä vastaan, että en minä, mutta kyllä minä. Pitäisi vähemmän tuomita, kun ei sitä itsekään täydellisiä olla. Ja kun itse satun sitä ihmisten tuomitsemista vihata.

Otetaan nyt vielä tähän syssyyn se, että minä todellakin olen sellainen yliajattelija/stressaaja. Ja ei, asiaan ei auta todellakaan se että joku siitä minua huomauttaa. Päin vastoin, asia vain pahenee siinä. Tuota nyt ei tarvitse juurikaan perustella, eivätköhän kaikki tiedä, mitä yliajatteleminen tarkoittaa.


Tässä nyt oli muutamia huonoja tapoja tai ehkä enemmänkin mentiin tuonne tunnepuolelle, mutta kuitenkin. Kyllä niitä on paaaaaljon enemmän, mutta tässä ehkä onkin ne, mitkä eniten itseä jotenkin häiritsee tai joita haluaisin ainakin lieventää. Olen tosin kuullut, että syön välillä tosi äänekkäästi. Ehkä senkin voisi noihin huonoihin tapoihin listata, mutta itseäni ne eivät häiriste. Sitten minä syön. Anna minun syödä!

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Bikinit 2015

Vaikka kylmät ilmat runtelee vielä täällä Suomessa, niin eihän se ole mikään este ihastella biksuja. Ei todellakaan, vaan parasta aikaahan tämä on haaveilla niistä auringon lämmittämistä rannoista. Varmasti moni tyttö myöntää omistavansa useat bikinit ja ainakin itse ostan joka vuosi vähintään yhdet niiden lukuisten edellisten joukkoon. "Koska bikinejä ei koskaan voi olla liikaa", on se minun mottoni.

Tuntuu, että valikoima sen kun laajenee aina vuosi vuodelta. Silti jotenkin itse olen nyt pidemmän aikaa ollut tykästyneenä bandeau-yläosiin, juuri ehkä sen takia, ettei jää niitä olkain rajoja. Vähän on silti maku muuttunut verrattuna vuosi sitten. Nyt on esim. kokouikkarit saaneet paikkansa sydämmessäni, eriasia kuitenkin on, että löytävätkö ne paikan ihan kaapista asti. Hieman tuota epäilen, mutta saa nyt nähdä...
ce2e648005d243c63c127e5b5c79528en c72934e9b4ee62854573e87cf2269f9b aece5822c102a8dc9b3479a868465954n

Kokouikkareiden kanssa myös erilaiset yläosat on alkanu kiehtomaan. Varsinkin tuollaiset vähän "peittävämmät" yläosat on noussu suosikeiksi, jonka varmasti kollaaseja katsellessa huomaatte. Myös erilaiset kuosit ja värit mustan rinnalle on nyt hakusessa. Itse erityisesti tykkään yhdistellä eri osia keskenään, esim. yksivärinen alaosa, kuviollinen yläosa ja toisin päin.

 //Triangl(n.82e)/Triangl(n.72e)/Triangl(n.82e)/Triangl(n.82e)//
//Nelly(17,95e vain yläosa)/Nelly(62,90e)/Nelly(myynnissä enää vain alaosa)/HM(25e)//

 //Nelly(69,95e)/Nelly(59,95e)/Asos(41,09e)/Asos(158,90e)//
//Nelly(22,95e vain alaosa jäljellä)/Asos(101,37e vain yläosa)/Asos(97,94e vain yläosa)/HM(??)//

Nuo Triangl-bikinit on kyllä sellaiset että harkitsen hyvin paljon niiden ostamista. Olen nyt jonkin aikaa niitä kuolaillut ja niistä olen lukenut blogeissa sekä muilta kuullut vain hyvää. Hintaa kuitenkin niillä on bikineiksi aikalailla, joten täytyy kyllä päätöstä pohtia. Voi kuitenkin olla, että sitten huomenna olenkin jo kyseiset kotiin tilannut. Haha, ei voi tietää! Kumminkin alan jo olemaan sitä mieltä, että mieluummin satsaa laatuun kuin siihen määrään. Kun on ihan megahyvistä biksuista kyse, niin miksi ei sitten pulittaisi kerralla enemmän, kun sitten se toinen vaihtoehto on ostella niitä tiuhaa tahtia.
Onko teillä jo bikinikausi mielessä ja löytyikö näistä sellaisia omia suosikkeja? Entä mitä mieltä te olette noista Triangl-bikineistä, onko kokemuksia yms?

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Sekavat fiilikset

Olen varmaan kymmenen kertaa aloittanut kirjoittamaan tätä postausta, mutta sitten pyyhkinyt sen kokonaan. Tavallaan on paljon sanottavaa, asiaa, mutta sitten ei ole kumminkaan. Aika sekavilla fiiliksillä näköjään ollaan, joten katsotaan mitä tästä nyt tulee.

Eilen siis palasin Kuortaneelta, kipeänä mutta samalla jotenkin tosi helpottuneena. Nyt on pitkä koulutusprosessi saatu päätökseen ja yksi asia vähemmän stressattavana. Ei enää ennakkotehtäviä tai muutakaan, joiden takia pistetään päätä seinään. Tosin nyt alkaakin sitten kisakausi, mutta se nyt on ihan erilainen stressi, enemmänkin sellainen hyvä jännitys.

5.4.2015

Tänään olenkin päättänyt ottaa aivan rennosti. Tuli eilen mentyä aikaisin nukkumaan, jo yhdentoista aikoihin. Ja väsyneenä kyllä oltiin, kun vasta kahdentoista aikaan sitten tuli tänään herättyä. Mutta uni kyllä teki hyvää.  Vielä kun sai loistoaamiaisen siihen päälle väsättyä, niin kyllä se helpottaa oloa kuin oloa. Pakkohan tässä on nimittäin akkuja latailla, kun viimeisen viikon kisatsemppi lähtee huomenna käyntiin ja lauantaina jo istutaankin junassa kohti Joensuuta. Vielä tässä pitäisi muistaa ilmoittautua pääsykokeisiin tai kouluihin. Mihin sitä nyt sanotaankaan että ilmoittaudutaan.

Ja jottei ihan tämä lähtisi lapasesta, kun tuntuu että jutut on vähän sekaisin pään sisällä, niin tästä taidanpa mennä nauttimaan vapaudesta. Palaillaan varmasti pääsiäisen jälkeen, kun saan vähän asioita kuvailtua ja ehkäpä sitä päästäisiin vähän muutoksiakin tekemään... Kuka tietää!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Kun näet unta Ben & Jerry'stä ja 50 Centin biisit soi päässä

Viikoloppu hujahtikin oikein vauhdilla ohitse. Paniikkihan tässä iskee, kun pääsykoe päivät vain lähenee ja tuntuu ettei oikeasti mitään saa aikaiseksi. Muutenkin eletään taas vaihteeksi vähän hukassa olevana, mutta asioillahan on aina tapana jollain tavalla järjestyä. Kuitenkin masistelut nyt sikseen ja katsastaanpa kuluneisiin päiviin.

Perjantaina kävinkin lyhentämässä kellon, joten sen sain onneksi käyttööni. Vähän kyllä ärsytti myyjän käytös, oli taas kyllä asiakaspalvelua parhaimmillaan. No, onneksi pieni shoppailu auttaa aina, joten ei naisen ylimielisyys enää sen jälkeen painanut. On se jotenkin ihme, kun välillä on vanhempien ihmisten vaikea uskoa, että kyllä me nuoretkin käydään töissä ja ihan itse ne tavarat työnteolla maksetaan. Ei kaikilla ole se, että pappa betalar...

Lauantai tuli vietettyä töissä, mutta normaalista poiketen töissä oltiinkin illalla. Huomasi kyllä, että se ei ole se meidän normaali harjoittelu aika, sillä ainakin minä olin jotenkin todella väsynyt. Ja taisivat olla kyllä tytötkin... Kuitenkaan ei kotiin päästy nukkumaan, vaan väsyneenä ja nälkäisenä (koska oli jotenkin unohtunut se syöminen siinä kiireessä) suuntana oli Kristan vanha kämppä ja sen hautajaiset.

Ilta sai kyllä mielenkiintoisia käänteitä, joista yksi oli se, että kaveri oli kadoksissa. Lähdettiinkin Ilonan kanssa käymään oikein tämän kämpillä ja läppäähän siinä tilanteessa oli pakko heittää, joten totesin vain, että tästä puuttuu enää pesäpallomailat. Kuitenkin kaikki hyvin, tosin kaveri ilmoitti itsestään vasta seuraavana aamuna. Tärkeintä oli kuitenkin se että kaikki oli hyvin, vaikka kyllä siinä yksi jos toinenkin oli huolissaan.

Untitled

Sunnuntaina tulikin se päivä vietettyä tuomarikahvitusta vetäen. Meidän seura järjesti voimistelukilpailut ja kahvituksen nakki olikin sitten napsahtanut sunnuntain osalta minun ja Inksun tytöille. Eipä siinä mitään 8.30-15.00 tuli sitä vedettyä ja sieltä sitten suoraan Myllyyn rynnättyä. Pakko kyllä oli sanoa, että vaikka ruoka oli hyvää ja ei tuo kahvituksen vetäminen nyt niin hankalaa ole, niin kyllä sitä oltiin aivan kuolleita 19.00 jälkeen niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Nyt tässä viime päivinä onkin vedetty kunnon treeni putkea, sillä kilpailut lähestyvät ja voitto on kyllä meillä tavoitteena. Stressiä siis painaa, mutta pahin on vielä edessä. Tavallaan pidän tästä ajasta tosi paljon, mutta tavallaan toivoisin sen jo olevan ohitse. Mutta onneksi sitä huumoria on sinne treeneihin saatu.

Untitled

Nyt tuleekin sitten kunnon paljastus. Minulla on nyt soinut muutaman päivän päässä pahasti 50 Centin biisit ja niiden kuunteleminenkaan ei ole saanut niitä pois päästä. Kokeiltu on myös ihan muiden biisiä toitottamista, mutta minkäs sille voi. Toinenkin paljastus on tulossa. Olen nimittäin nähnyt nyt kolmena yönä unta Ben & Jerry's jäätelöstä. Oli siis aivan pakko eilen sitä ostaa ja siinä sitten syödä sitä Frendejä katsellessa. Niin häiritsevää on kyllä kun jostain näkee unta, etten osaa oikein muuta sanoa. Jää jotenkin mietityttämään. Mutta eipä tullut viime yönä nähtyä unta, joten ehkä nämä jätski unet on nyt selätetty. Ja jotta tämä postaus olisi vielä sekavampi, niin huomenna onkin lähtö aamulla Kuortaneelle. Viimeinen osio koulutuksesta ja sitten sekin on takana. Pääsiäinen menee siis siihen osittain, joten ehei, ei tietoakaan lomasta, josta osa on blogeissaan sekä muualla hehkuttanut. Onneksi olen Inksun saanut Turkista takaisin, on kyllä ihme, miten voikaan viikko tuntua niin pitkältä ajalta. Saapui kyllä nainen ihan oikeaan aikaan.

Tästä säntäänkin töihin, sillä kello on jo aivan liian paljon. Hyvää keskiviikkoa kaikille ja palaillaan varmaan vasta Kuortaneen jälkeen. Eiköhän tässä olla jo nähty tämä postailu, jonka saan leireillä aikaiseksi... Mahdotonta.