maanantai 9. lokakuuta 2017

EAT POKE HKI

Ulkona syöminen on vähentynyt omalla kohdalla huimasti. Kuitenkin välillä se on aikataulun kannalta välttämätöntä ja onhan se nyt joskus ihan omien mielitekojenkin kannalta välttämättömyys. Monesti vain tuppaa käymään niin, että päätyy niihin samoihin paikkoihin syömään. Siksi tässä onkin otettu itseään oikein niskasta kiinni ja alettu etsiä uusia paikkoja. Ja muutama mainitsemisen arvoinen paikka onkin tässä jo ehtinyt löytyä! Storyn avokadoburgerista kerroinkin jo aikaisemmin TÄÄLLÄ, ehdottomasti kannattaa käydä testaamassa. Storysta saa myös kasvisversion tuolle kyseiselle burgerille, joka muuten näytti myös todella hyvälle.

eat poke hki eat poke hki


Aikatalossa sijaitseva Eat Poke Hki on nousut tällä hetkellä yhdeksi lemppari paikoistani. Pari kertaa olen siellä käynyt enkä todellakaan ole joutunut pettymään. Kyseessä siis tietääkseni Helsingin ainoa vain Poke-ravintola, missä todellakin hinta-laatusuhde kohtaavat. Hintaa tuolle kulholle on 12,90e ja siinä todellakin vatsan saa aivan täyteen. Hintaan kuuluu myös miso-keitto sekä tee.
MIKONKATU 8, 00100 HELSINKI

Kulhon saa koota ihan itse ja vaihtoehtoja kyllä riittää, ettei heti kyllästy. Pohjan voi valita joko kokonaan salaatilla, riisillä tai ottaa puolet ja puolet. Itse otan tuon pelkän riisi version, joten nuo salaatilliset on vielä kokeilematta. Siihen sitten valitaan kaksi pää-lisuketta. Avokado sekä tiikeriravut on ne omat suosikit. Kastikkeitakin löytyy valittavaksi asti, toistaiseksi olen pitäytynyt tutussa ja turvallisessa soijassa. Ja kulhot todellakin maistuvat yhtä hyvälle kuin näyttävät!

Ravintola tosiaan sijaitsee Aikatalossa, mutta sitä saa hetken kyllä etsiä. Kyse on todella pienestä paikasta, joka sijaitsee liukuovien vieressä lähellä kampaamoa, jonka nimeä en nyt muista. Paikka on kuitenkin täysin pienen etsimisen arvoinen. Ruokaa saa myös otettua mukaan, mutta onhan nuo astiat kunnon kuvausunelma, kun ruoka muutenkin on noin kauniin värikäs. Ravintolassa on myös oma viehätyksensä, kun on niin pieni ja näin ollen intiimi. Rauhaisa tunnelma jossa Helsingin tarjoamaa hälinää pääsee hetkeksi pakoon. 

perjantai 6. lokakuuta 2017

ON IHAN OKEI...

Untitled

... syödä aamupalaa vaikka kello onkin jo kaksi.
... valvoa neljään ja herätä seuraavana päivänä vasta kun siltä tuntuu ilman herätyskelloa.
... vietellä päivää täysin meikittä ja antaa finnien loistaa vapaudessa.
... nukkua kämppiksen kanssa vuodesohvalla olohuoneessa yhdessä monta yötä putkeen vain koska ei halua nukkua yksin.
... etsiä talveksi matkaa lämpimään, vaikka aika mahdoton ajatus onkin. Joskus vain on pakko selata aurinkomatkojen sivuja ja fiilistellä.

Untitled

... hehkuttaa ihan mahtavaa Rush-deittejä. Harvoin hehkutan, mutta myönnän sen, että kun hehkutan niin hehkutan.
... ostaa kaupasta kunnon herkut juuri ennen kaupan sulkeutumista ja syödä vatsa aivan kipeäksi asti.
... katsoa Paratiisihotellia ja todeta kuinka ärsyttäviä osa ihmisistä on. Ja tyhmiä.
... fiilistellä kuvia kesältä, mutta samalla nauttia sateen tuoksusta. Itse sade ei innosta, mutta tuoksu on mitä rauhoittavin.
... haaveilla uudesta tatuoinnista, mutta silti epäröidä vielä sen ottamista.
... ärsyyntyä pienistä asioista, valittaa niistä kunnes ei enää ärsytä.
... joskus vain olla ja todeta että nyt en jaksa.

torstai 5. lokakuuta 2017

FLOW 2017

Vaikka Flowsta onkin jo aika ehtinyt vierähtää, olihan se viikonloppu jälleen yksi kohokohta kesässä. Tänä vuonna monet kaverit olivat myös päässeet osallisiksi kyseisiin festareihin, joten hyvällä porukalla todellakin mentiin. Muutenkin kesällä on jotenkin niin ihana kun muualle muuttaneet kaverit palaa Helsinkiin ja kaikki ovat taas yhdessä.

Flow Flow

Flowssa sää riepoi meitä lauantaina ja kepeistä sain vielä näihin festareihin oman lisämausteen. Sen seurauksena lauantaina tuli vain piipahdettua alueella, yhtäkään keikkaa en tuona päivänä nähnyt. Tosin se oli silti yksi hauskimmista päivistä, ilta nimittäin huipentui kavereiden keikkaan sellaisissa hyvin suljetuissa Flow-jatkoissa Ääniwallin vieressä.

Sää oli muutenkin todella outo, perjantaina oli lämmintä ja aloittelut hoidettiin ulkona piknikin merkeissä. Samalla teemalla aloitettiin lauantaipäivä myös, kun Etun ja Susanin kanssa pistettiin kavereiden jalkapallo peliä katsoessa aamupala-aloittelut pystyyn.

Flow Flow Flow Flow Flow

Koko festareiden kohokohdat olivat ehdottomasti omalla kohdalla Lana Del Reyn keikka sekä tietenkin ihan ykkösenä Frank Ocean. Super yllättäjä oli ehdottomasti Skott, joka olikin ensimmäinen keikka meille Flowssa. Harmitti vain se että noin hienolla äänellä esiintyvä ihminen oli tuohon aikaan. Olisi ehdottomasti vienyt ihan uusille ulottuvuuksille jos keikka olisi ollut illalla tuolla 360-areenalla. Tosin oli tuo keikka silti huikea. 

Flow Flow Flow Flow

Edes hyvin nihkeä Flow-työntekijä jonka mielestä minun ei selkeästi olisi pitänyt tulla festareille keppien kanssa, ei saanut tuota hyvää fiilistä laskemaan. Porukka kohdillaan, ruoka kohdillaan, keikat kohdillaan, Flow oli jälleen kerran pettämätön. Tosin ensi kerralla voisin pitää huolen siitä, että kepeille ei olisi käyttöä.

perjantai 29. syyskuuta 2017

VIIKKOKATSAUS VOL 2

i s l a n d

VIIKON AJATUS
Islanti. Koko viikko on tuo kyseinen maa ollut mielessä ja onkin tullut fiilisteltyä tuota 2014 syksyllä tehtyä reissua kuvien merkeissä. Myönnän myös kerran eksyneeni katsomaan matkoja Islantiin, mutta valitettavasti tällä hetkellä ei kyllä työt millään anna myöden lähteä. Kova matkakuume on kuitenkin juuri Islantia kohtaan, joten voi olla etten kauaa jaksa pysytellä paikoillani…


Untitled

VIIKON KOHOKOHTA/ALAMÄKI
Ei ehkä niinkään alamäki, eikä myöskään kohokohta, mutta menee kyllä selkeästi molempiin kohtiin. Keskiviikko-torstai välisenä yönä siinä klo 1:00 aikoihin joku alkoi oikein urakalla hakata meidän rapun ulko-ovea. Minä super-säikkynä ihmisenä säikähdin aivan tajuttomasti ja onneksi Inka oli myös hereillä. Kuiskaten alettiin seuraamaan tilannetta, hiivittiin omassa kämpässä ja no lopuksi todettiin että mennään sohvalle nukkumaan. Meillä siis ikkunat kadulle päin, joten päässä pyöri vain ajatus siitä, että kohta rikotaan ikkuna ja tullaan sitä kautta sisälle. Taisi tämä hakkaaminen jatkua melkein kahteen asti, kunnes joku mies huusi yläkerrasta. Kuulosti aivan siltä kuin olisi huutanut että lähde nyt vittuun, varmoja ei kuitenkaan tästä oltu. Oven hakkaaminen loppui kuitenkin saman tien. Spekulaation ja pohdinnan tuotoksena päädyttiin meidän mielestä loogiseen tarinaan. Nainen, joka yritti päästä sisälle, oli huutavan miehen hullu-exä tai tyttöystävä, jonka kanssa oli tullut riita. Inka oli nimittäin kuullut ennen tuota hakkaamisoperaatiota, kuinka nainen oli huutanut todennäköisesti puhelimeen että vastaa nyt, miksi et vastaa. Että sellainen yö.

VIIKON ODOTETUIN
Ehdottomasti urheiluhieronta, johon olen juuri lähdössä. Vuodesta nakki ja makkara on vasemman puolen niska-hartia-lapaluu-selkä seutu ollut enemmän tai vähemmän jumissa. Nyt kuitenkin viimeaikoina on alkanut tämä jumitus tuntumaan todella ikävältä, en edes rehellisesti sanottuna muista aikaa ilman tuota jumitusta. Yksi kerta ei varmaankaan ihmeitä tee, mutta katsotaan josko pikkuhiljaa alkaisin päästä tästä eroon.



VIIKON BIISI
Alma ja French Montanan Phases. Inka tätä lauleskellut melkeinpä joka päivä ja noh lauantaina tuli nähtyä Tavastian syntymäpäivillä Alman livenä tätä vetämässä. Nainen taisi vain olla vähän liian humalassa, kun ei oikein meinannut pysyä oman biisin sanoissa mukana.

VIIKON HIMOTTU
Avokado. Tuli hirveä himo ja vedinkin tässä viikon sisään yhden pussin hujauksessa. Nytkin vähän voivottelin kun kaikki avokadot on syöty, enkä tähän aamuun nyt millään saa avokadoa.

VIIKON VAATE
Ehdottomasti kaulahuivi. Siitä tietää että syksy on tullut ja ryminällä. Ei sillä ettenkö tykkäisi hautautua lämpimiin huiveihin, mutta olisihan sitä lämpöistä kesä-syksy keliä vielä voinut olla hieman pidempään.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

24H BUDAPEST VIERAILU

Istun sohvalla syöden aamupalaa ja pohdin kuin vanhus tämän ajan katoamista. Voiko oikeasti olla mahdollista että melkein kaksi kuukautta sitten lensin Unkarista Suomeen? Siltä se vahvasti näyttää.

Siófokista matkattiin sunnuntaina melkein koko porukan kanssa kohti Budapestia. Roni oli aikaisemmin aamulla jo lähtenyt vähin äänin kohti lentokenttää. Junassa matka taittui huomattavasti hauskemmin (sekä helpommin) porukassa. Tabletilta katseltiin Viston kanssa leffaa koko matkan ja Budapestissa oltiinkin ihan huomaamatta.


unkari11a unkari12a

Jätettiin aurinko taaksemme, sillä Budapestiin saavuttua saatiin kokea sadetta sekä ukkosta koko kesän edestä. Hauskan seikkailunhan siitä sai aikaan, kun juostiin katuja pitkin yrittäen etsiä jotain sateensuojaa. Eräs oikein soma kahvila tarjosi meille suojan, antoi vilttejä lämmikkeeksi ja jäätiinkin sinne sitten syömään vähän kakkuja.


Hirveästi ei kaupunkia vielä ehditty kierrellä, sillä kiireesti piti päästä takaisin kämpille jossa majailtiin. Illalla mentiin Inkan synttäreiden kunniaksi syömään fiinisti, josta jatkettiin tsekkaamaan Budapestin yöelämä. Ravintolaa varatessa ei yhtään tajuttu että silloin oli sunnuntai, jolloin monet ravintolat olivat tietenkin kiinni. Onneksi kuitenkin löytyi ravintola, joka osoittautui aivan nappi valinnaksi. Borssó Bistro oli ravintolan nimi ja vahva suositus meiltä. Kaikkien ruoat olivat aivan tajuttoman hyviä, mistään ei kyllä ollut valittamista.


unkari10a unkari9a unkari3a unkari13

Maanantaina pidettiinkin sitten kunnon turisti-päivä. Tosin olo oli aivan kaamea, en tiedä oliko elämäni ensimmäinen darra tulossa, vai oliko minulla vain niin kova nälkä että näläntunnekin lähti ohitse. Joka tapauksessa olin hyvin kiitollinen tuosta hieman harmaasta ilmasta. Semmoinen porottava aurinko olisi varmasti tehnyt oloni entistä pahemmaksi.

Loputtomasti kiertelyyn ei minulla ollut aikaa, sillä jälleen edessä odotti yksinmatkustus kohti kotia. Ehkä senkin takia olo oli jotenkin todella levoton, mihinkään ei oikein jaksanut keskittyä. Koko ajan sellainen tunne että piti katsoa kelloa. Joten Budapestiin haluan ehdottomasti matkustaa uudestaan niin, ettei tarvitse miettiä koko ajan onko jo aika lähteä kentälle. Jäi todella pintaraapaisuksi koko kaupunki minun osalta vaikka toisaalta ehdinkin siinä 24tunnin visiitilläni yllättävän paljon kaikkea nähdä ja kokea.

Matka kentälle sujui huomattavasti paljon helpommin. Metroilla keskustaan ja sieltä yhdellä lentokenttäbussilla. Hieman kalliimpi vaihtoehto, mutta yksin matkatessa juuri se oikea. Nukahdin nimittäin saman tien bussiin päästyä ja heräsin vasta lentokentälle saavuttaessa.

Kentällä sitten aikaa vierähtikin vähän liiankin kauan, lento oli yllätys myöhässä. Onneksi tabletti oli mukana, sieltä sitten katselin Game of Thronesia. Eikä minua enää mikään stressannut matkustamisen suhteen, olinhan jo lentokentälle päässyt. Samapa se minulle saavunko Suomeen kahdentoista vai yhden aikaan.


Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin, nilkka tosiaan tuli aika pahasti satutettua. Heti kentältä isän kanssa ajettiinkin sitä näyttämään ja noh yö tulikin sitten vieteltyä Kampin Terveystalossa. Taisin olla loppujen lopuksi kotona vasta yöllä puoli viiden aikaan.